Voihan vesirokko

Väriä pintaan

Tulikin vähän pitempi tauko kirjoittamisessa, koska kokeilin miltä tuntuu maata viikko paikallisessa infektiosairaalassa..

Olinkin pari päivää tuntenut viime viikolla että paleltaa mutta pistin sen sateen ja yleislämmityksen katkaisun piikkiin. Eihän miulla mikään tauti voi olla. Torstai-iltana kävin vielä kuntosalilla ja ihmettelin nukkumaan mennessä vilunväreitä ja päänsärkyä. Perjantai-aamuna olin niin innoissani kun sain vieraita Imatralta, että menin innosta soikeana juna-asemalle vastaan. Ehdittiin käydä etsimässä hotelli, syömässä ja Verikirkossa. Koska piti lähteä tunnille, sovittiin treffit muutaman tunnin päähän. Siihen miun urani kaupunkioppaana loppuikin, koska asuntolalle päästyäni bongasin ensimmäiset vesikellot ja arvasin samantien mikä tauti on kyseessä. Siinä ei muu auttanut kun alkaa järjestelemään lääkäriaikaa Euromed -klinikalle ja informoimaan kaikkia tarvittavia ihmisiä yliopistolla.

Sairaalahuoneen vessa

Koska mie satuin olemaan suunnattoman "vaarallinen" kaikkinen vesikellukoineni, piti miut sijoittaa sairaalaan koska muuten olisin varmasti aiheuttanut Euroopan laajuisen vesirokkoepidemian. En ehkä haluaisi olla aiheuttamassa sellaista tilannetta... Pietarissa on vanha infektiosairaala mihin suljetaan karanteeniin kaikki miun kaltaiset tartuttavat tapaukset, sekä hepatiittia, AIDS:ia ja tuberkuloosia sairastavat ihmiset. Onneksi nuo muut tautiset oli täysin eri osastolla, meillä oli ihan oma osasto. Botkinin sairaala
(Клиническая инфекционная больница имени С. П. Боткина) on rakennettu 1882, joten ei ole ihan uusimmasta päästä oleva laitos. Seinistä maali ja betoni lohkeili ynnä muuta mukavaa. Kieroutuneella tavalla olin kuitenkin onnellinen että pääsin tähän vanhaan sairaalaan, enkä hienoon steriilin valkoiseen laitokseen missä ensimmäisenä olisin saanut kulhollisen hedelmiä ja tabletin käteen jotta pääsen nettiin. Tosin perjantaina olin sairaalaan mennessä (ambulanssilla) niin väsynyt että ainut ajatus tabletista oli joku kuumetta alentava ja pääsäryn poistava versio, tietokoneen näplääminen oli viimeisenä mielessä.

Sairaalahuone

Luksuksena sain kaksi huonekaveria joilla oli auttava englanninkielen taito, joten lääkäritarkastuksessa sain onneksi apua. Lääkärin englanti rajoittui pariin sanaan joten ei muu auttanut kuin opetella ilmaisemaan itseäni venäjäksi, jos ei huonekavereiden taito riittänyt auttamiseen. Suurta ylpeyttä tunsin kun kolmantena päivänä selvisin itse lääkärintarkastuksesta. Söin kiltisti parhaimmillaan 14 tablettia päivässä ja siihen lääkeruiske kaupan päälle. Vasta viidentenä päivänä sain tietää mitä minuun piikitettiin, ihan perus antihistamiinia. Mielenkiintoista... Luksusta oli ehdottomasti mahdollisuus kävellä sairaalan "puistossa", koska sairaspäivät sattui olemaan todella aurinkoisia. Ihana ystävä Emilie tuli katsomaan minua lähes joka päivä (yksi päivä jäi väliin flunssan takia) ja toi kaikkea tarvittavaa. Vessapaperi ja juomavesi piti esimerkiksi hommata itse, eikä karanteenissa alueelta saanut poistua. Emilie ja Felix toi niitä jo ekana päivänä ja Emilie toi myöhemmin lisää täydennystä. Andreea olisi tullut useamminkin käymään mutta tajusi ettei ole vielä päässyt tätä ihanaa tautia lapsena testaamaan. 



Gourmee -illallinen

Suorastaan koomista oli vihreä maali jolla vesikellot peitettiin. Suunniteltu kuulemma varta vasten vesirokkoa varten ja kyllä se auttoikin. Väri oli tosin kaikille tuttu joten muutaman kertaa sai kysyjille myöntää että toden totta, on vesirokko. Itse olin niin onnellisessa asemassa että sain vain pari kelloa naamaa, vatsa ja selkä onkin sitten mukavia vihreitä läiskiä täynnä. Naapurihuoneen Maksimia katsoessa tuli jo sääli kun kaverilla ei tainnut olla yhtään valkoista kohtaa iholla. Hieman herättikin huomiota kun istuttiin etupihalla ottamassa aurinkoa, eikä Maksin kainostellu istua auringossa pelkissä boksereissa. Kaveri oli täysin vihreä ja asiaa eniten ihmettelevät pysähtyi tuijottamaan suu auki. Onneksi Maksimilla sattui olemaan niin loistava huumorintaju että tyytyi vaan vilkuttelemaan suu auki tuijottaville ihmisille. :D Kyllä tää väri kuulemma parissa viikossa häviää..


Sairaalassa ollessa huomasin miten hyvin vakuutusyhtiö ja Suomen lääkäripalvelu toimii, olin vasta siirretty sairaalaan kun jo ensimmäisen kerran suomalainen lääkäri soitti ja tarkisti voinnin. Kaiken kaikkiaan lääkäri soitti kolme kertaa ja varmisti vielä että olen päässyt sairaalasta kotiin, sekä antoi ohjeet jatkoon.

Viikon aikana tuli eteen niin paljon positiivia asioita että aja kuluksi kirjoitin niitä ylös etten vaan koskaan unohda. Tuli ihan kunnon lista mieleenpainuvimmista hetkistä ja asioista:
1. Kananugetti jonka ensimmäisenä iltana sain naapurisängyn Anjalta. Olin syönyt edellisen kerran aamupäivällä ja nälkä oli kamala.
2. Erikoinen sairaalaruoka. Heh, nälkä lähti mutta en ravintolassa tilaisi. Baba Vanja (vanha huonekaveri) lahjoitti leipänsä miulle etten vaan nälkään kuole ja että saisin pyöreämmät kasvot.
3. Ensimmäinen päivä ilman kuumetta ja näppylöitä oli mahtava.
4. Sunnuntaina aamuteen kanssa oli Marie keksejä, ikinä en olisi uskonut että ne voi maistua niin hyvälle. Baba Vanja ei kekseistä tykännyt, joten olo oli kuin pikku oravalla pähkinöitä hamstraamassa kun käärin keksit servetin sisään yöpöydälle odottamaan herkkuhetkeä.
5. En joutunut tiputukseen.
6. Huonekavereiden kärsivällisyys ja auttamisen halu kieliongelmien suhteen.
7. Venäjänkielen oppitunnit Anjan ja naapurihuoneen poikien (miesten) kanssa. Opin joitain uusia sanoja ja se kärsivällisyys mitä osoittivat oli suunnatonta. Asioiden toistaminen toisella tavalla jos ei ensimmäinen versio mennyt perille oli välillä tarpeen.
8. Etupihalla istuskellessa Vihreä ystävä haki Metro-lehden istuma-alustaksi etten kylmety. Kuulostaa pieneltä asialta mutta tuntui niin suunnattoman suurelta asialta. Viimeisinä päivinä sain jo käyttää naapurihuoneen pientä vilttiä joka miulle aina kipaistiin hakemaan.
9. Sireenin kukkien aukeaminen ja aurinko, sain jopa väriä naamaan. Kesän ensimmäinen perhonen tuli bongattua.
10. Löydettiin joku vanha grillipaikka ja suunniteltiin mielikuvitusgrillijuhlia naapureiden kanssa. Sovittiin kuka hakee saslik-lihat kaupasta jne. Hyvä sopia kun kukaan ei saa kauppaan lähteä. :D


Kotiovi viikon verran

11. Hyvän tahtoinen naureskelu miu venäjänkielen taidoille. Jos löydän syreenin kukan jossa on viisi terälehteä, voin kuulemma ehkä joskus oppia puhumaan venäjää.
12. Anja pääsi ensimmäisen meistä pois ja toi miulle ison Americanon ennen kuin lähti kotiin. Ihana yllätys! <3
13. Antamisen ilo! Pääsin pois torstaina ja joudin odottelemaan ambulanssia kaksi tuntia. Piti näet käydä vielä toisessa lääkärintarkastuksessa Euromed-klinikalla. Sain jo poistua alueelta joten kävin ostamassa kaupasta vähän suklaata ja tupakkaa jotka jätin huonekavereille ja naapurin nuorelle miehelle.
14. Keuhkokuvan mukaan miulla on puhtaat ja hyvät keuhkot.



Vankilasairaala

Tuota listaa voisin jatkaa vaikka miten paljon, niin paljon hyvää mahtui tuohon viikkoon sairaalassa. En voi sanoa vesirokon olleen mikään nautinto mutta tätä kokemusta en antaisi pois mistään hinnasta. Hoito oli loistavaa! Suurimman vaikutuksen teki venäläisten käytös tuossa tilanteessa, aivan mahtavia ihmisiä. Kotiin lähtiessä Baba Vanja antoi poskisuudelmia ja halasi kovasti, ehkä hänellekin jäi positiivinen kuva Suomesta ja suomalaisista tuon kuluneen viikon aikana. Näitä ihmisiä tulen kaipaamaan! <3

Kotiin tullessa oli ihan löytää kukka
pöydältä. Emilie :)



Sairaalan ruoankuljetusauto <3 "Buhanka"

Projektisuunnittelua ja kevään odotusta

Mikähän tän tarkoitus on?

Melko rankka viikko takana mut voittajana on selvitty. Koulupäivät on ollu pisimmillään kymmenen tuntia kaikkine "väliajalla" tehtyine ryhmätöineen. Perjantaina kun palautetaan meidän projektisuunnitelma niin mie kiljun riemusta. Monen laista kurssia on tähän mennessä ollut mutta jostain syystä tämä suomalaisen opettajan järjestämä kurssi on tuottanu kaikkeista eniten työtä. Monta tehtävää on ryhmän kanssa väsätty ja vielä pitäisi yksi 10-15 sivua vääntää. No jos tän jälkeen olen kykenevä johtamaan kansainvälisiä projekteja niin turhaan en työtä ole tehnyt. Läppärin, venäjänkirjojen ja materiaalien, muiden muistiinpanojen, juomapullon, eväiden ja muun tarpeellisen (mitä vaan naisen käsilaukusta voi löytyä) tavaran kantamisen jälkeen vasen hartia ja niska on ihan tulehtunut. Mutta mitä ei ihminen tekisi projektin eteen... :/

Ginger Ale -limunaati :)

Melko lailla on muuten mennyt koko viikko pyöriessä tässä kotinurkilla. Hyvä jos kauppaan on ehtiny! Muistan hyvin ekat pari viikkoa tänne tulon jälkeen kun oli vain venäjän tunnit ja aikaa oli ihmetellä. Nyt taitaa tulla joku loppukiri näiden kurssien suhteen. Ensi viikolla alkaa viimoinen kurssi, kaikenlaisia matemaattisia laskelmia ja yrityksen talouden analysointia. Niin outoa kun onkin, niin innolla odotan kahta seuraavaa viikkoa. Vaikka vähän takaraivossa tuntuukin ärsytystä budjetoinnin tentin takia, tiedän ettei se menny niin hyvin kun olisin halunnu. Voikohan sen uusia?



Mr. Marx ja puisto Smolnassa

Niin kaunis on hiljaisuus...

Eilen käytiin aamulla likkojen kanssa salilla mutta jätin nuo käsisarjat tekemättä. Enempää en halua niskaa ja olkaa kiusata joten tyydyin jalkojen ja vatsalihasten kiduttamiseen. Hyvää teki purkaa viikon paineet kun olevinaan en ole ehtinyt enää kahdeksan tai puolen yhdeksän jälkeen illalla. Tosin 10-20.30 koulupäivän jälkeen ei oikeasti jaksa. Salilta tullessa päätettiin ottaa pikasuihkut ja mennä ulos syömään viikonlopun kunniaks. "Puhtaat lautaset" oli ihana paikka ja ruoka oli loistavaa! (общество чистых тарелок,

Gorokhovaya ul., 13) Suhteellisen lähellä Iisakinkirkkoa jos sitä joku käy katsomassa ja nälkä iskee. Paluumatkalla bongattiin pikkuinen kauppa mistä löytyi meille (Emilie ja mie) pikkuiset huovutetut hiiret matkamuistoiksi. Voidaan sitten niitä katsella ja muistella kun ollaan palattu omille tahoillemme. Muutama kuvaa niistä tuli päivän mittaan otettua kaupungilla ja asuntolalla.

 

Smolnan luostarin
katedraali

Kevät <3

Tänään sitten aamulla ymmärsin että turhaan tuon niskan ja olan takia kärvistelen kun klinikallekin voin mennä. Sitä vartenhan vakuutusta maksan jos tarve tulee hakea apua tällaiseenkin asiaan. Reippaina lähdettiin seikkailemaan ja ettimään klinikkaa bussin numeron ja Nevan sijainnin perusteella. Klinikka löyty mut miun tuurilla se oli kiinni. Ja ennen kuin ovikelloa soitettiin niin vannotin vielä Emilieä ottamaan kuvan jos joutuvat piikin laittamaan niskaan. Jokin muisto olis saatava siitäkin kidutuksesta. Meen huomenna uudestaan jos ei ole helpottanu. Onneksi klinikka oli ihan lähellä Smolnan luostaria joten ei tullu hukkareissu. Paikka on toiminut luostarina keisarinna Elisabetin aikana 1744-1764 mutta muutettiin Venäjän ensimmäiseksi tyttökouluksi Katariina Suuren tullessa valtaan. 1917 paikka toimi Lokakuun vallankumouksen päämajana ja nykyään konserttisalina ja yliopistona. Alue on kaunis ja kerrankin kirkko mitä ei ole vuorattu kullalla. Varsinkin ympärillä oli puistoja mihin olis voinu jäädä istumaan jos tuuli ei olisi käyny luihin ja ytimiin (ja kipeään niskaan). Kaikin puolin vaikuttava paikka ja parasta oli ettei ympäristö tursunnut ihmisiä. Viime viikonlopun jälkeen on tehny mieli vältellä tungosta viimeiseen asti. :)

 

Matkamuistot :)



Tulin tänään myös järkiini ja kävin ostamassa viereisellä kadulla olevasta Vansin liikkeestä maailman ihanimman city/koulu/kuntosalirepun. Nyt menee koulukirjat ja läppäri reppuun eikä kuntosalille mennessä tarvii survoa kenkää ja muuta varustetta rikkinäiseen käsilaukkuun (jota oon tähän asti säilyttäny jumppakassina). Kyllä nyt kelpaa, oikein silmiä hivelee tuo leopardikuvio. Pitänee huomenna lähteä johonkin reppua ulkoiluttamaa kun kerran on vapaata koulusta, raportin kirjoitusta ei nyt laskettu!

 

Ihanan aurinkoista ja lämmintä alkavaa viikkoa kaikille! 

 

 

 



 

 



 

 

Pietari-Imatra-Pietari

Opiskeltavaa

Lammassari

Tulipahan käytyä Suomessa pyörähtämässä! Tai no pyörähtämässä ja pyörähtämässä, kokonaiset 9 päivää vietin kotimaassa vaikka tuntukin että ne meni aika vauhdilla. Ihana oli käydä katsomassa miten siellä menee ja nähdä ihmisiä. Tuli käytyä kylillä, jumpalla Tanjojen kanssa, lenkillä Kuikan kanssa ja nautittua vaan olosta. Saunakertojen määrää en taida ees kertoa, vajausta on tainnut olla kun niin niin monta kertaa lauteilla istuin. Heti ekana iltana oli mahdollisuus päästä savusaunaan eikä sitä voi millään jättää väliin! Niin, leikattiinhan myö jopa orapihlaja-aitaa. Siinä on jotain mikä voitais kieltää kokonaan, siis orapihlajataimien myynti aidaksi. Pitää varmaan laittaa aloite tai ruveta keräämään nimiä adressiin, laitan liitteeksi kuvan miu käsistä ja jaloista. :( Muutama naarmu löytyy todisteeksi! Ihana oli käydä vaikka jännä tunne oli samaan aikaan siitä, kuinka vähän on enää aikaa olla täällä Pietarissa. Tarkoitus oli alkujaan palata vasta maanantaina mutta en halunnu missata tuota Voitonpäivää, joten palasin sitten jo perjantain. Kerkeen mie Suomessa olemaan vaikka loppuikäni jos haluan. Suomessa oli kesä pitkällä mutta huikeaa oli huomata tänne palatessa, kuinka kesä oli edenny täälläkin. Ihan kun kaikki olis alkanu vihertää sinä aikana kun olin poissa.



Muutama ihminen

Paraatia Nevskillä

Lauantaina olikin sitten voitonpäivä ja tuli pyörittyä koko päivä kaupungilla. Täytyy tunnustaa että näin tasan yhden panssariauton mutta ihmisiä sitäkin enemmän. Järkyttävä määrä ihmisiä lähteny samaan aikaan liikenteeseen. Koettakaa kuvitella tilanne jossa ihmisiä on niin paljon ettei mahdu liikkumaan mutta pakko olis päästä eteenpäin, vastavirtaan. Ei ole ihan helpoimmasta päästä, varsinkaan jos oot tottunut Imatran rauhalliseen keskustaan. Täytyy vaan todeta että onneks ei ole mitään torikammoa. Muutaman kerran olis varmaan saanu hyperventiloida ja huohottaa paperipussiin jos olis sellaista taipumusta. Yritin päästä paraatia katsomaan läheltä mutten onnistunu joten päätin vaan muuten ihailla paikkoja "väljemmillä vesillä". Tuli käveltyä jalkapohjat rakoille, tosin nilkkurit on muutenkin vähän turhan kuumat. Jos jaksan, meen varmaan huomenna katsomaan suosiolla itelleni jonkun sortin balleriinat tai muut kesäkengät - ilman korkoja. Sellaset millä on hyvä kävellä ympäri kylää ilman että jalat huutaa kostoa.


Sunnuntaina vietin sitten vähän erilaisen äitienpäivän ja nautin raikkaampaa ilmaa Pietarhovissa. Eremitaasin vastapäätä lähtee aluksia Pietarhoviin joten sinne pääsee helposti ja näkee mahtavia maisemia. Paremmat maisemat on Suomenlahdella kuin metrossa ja linja-autossa, ainakin omasta mielestä. Mieluummin haistelen raikasta meri-ilmaa ja ihailen merta kun katselen kengänkärkiä ja kanssamatkustajia metron penkillä. Matkaan menee vajaa puoli tuntia ja hinta on menopaluulta 1300 ruplaa (opiskelijat pääsee halvemmalla).

Suomenlahti

Pietarhovi on valtavan kaunis kaikkine suihkulähteineen ja puistoineen. Siellä tuli käveltyä ristiin rastiin ja muutama rastii ristiin jäi vielä tekemättä. Jos ketä kiinnostaa kauniit maisemat , istutukset ja vanhat rakennukset niin kannattaa ihmeessä mennä. Suihkulähteitä oli valtava määrä ja lähes kaikki kullattuja. On tuossa melkonen rakentaminen ollut mutta lopputulos on kyllä kaunis. Suosittelen! Ei tullut kovin montaa tuntia oltua, mutta hyvin olis saanu koko päivän menemään. Kovasti jäin miettimään onko alue puutarhurin unelma vai painajainen? Ja miten pensaat on muotoiltu, tuskin oksasaksilla ainakaan. Kallistuisin johonkin akkukäyttösen Makitan pensasleikkuriin, koska jatkojohtoa sais olla valtava kela. Kielitaito ei antanu periksi käydä tarkistaa asiaa paikalliselta puutarhurilta. Vaikkasin että se oli puutarhuri joka lapion kanssa heilui, tuskin setä oli kalalle menossa ja etti matoja kukkapenkistä. Kaikki on tosin mahdollista...

Palatessa joutui hieman arpomaan mistä kohtaa laituria lähtee paluupaatti Pietariin. Onneks hukassa olevan näköinen turisti saa apua pyytämättä. :) Äitienpäivä kun oli niin väkisin tuli mieleen miten mei äiti olis varmaan tykänny paikasta. Noh, aina voi tehdä lomamatkan Pietariin ja käydä kattomassa kukkapenkit. Niin lähellä Imatra on kuitenkin Pietaria että junalla pyyhkäsee äkkiä tarkistamaan tilanteen. Tällä hetkellä voisin jo väittää että tuun käymään täällä varmaan useemminkin Suomeen paluun jälkeen. Sellaisen vaikutuksen tää kaupunki on tehny minuun, että löytyy kyllä miu TOP10-kaupungit listalta kärkipäästä. Aina löytyy jotain uutta ja kaunista, ihan kun tää muuttuis erilaiseksi päivä päivältä. Sama paikka eri näkökulmasta ja eri vuorikauden aikaan on aivan erilainen. Iltakävely on aivan mahtava kokemus kun alkaa hämärtää, kaikkine valoineen mykistävä kokemus!

Millä nää muotoillaan?

Illemmalla tuli vielä käytyä kanavaristeilyllä, taas uusi näkökulma kaupunkiin. Harmi vaan kun retkellä oli kaupungin esittely venäjäksi eikä miu kielitaidolla ihan kaikkea ymmärtäny (lue sana sieltä ja toinen täältä). Pimeällä olis varmaan vielä jännempi kokemus, nyt oli vielä melko valoisaa. Pienenä vinkkinä voin sanoa että kannattaa laittaa lämpimästi päälle. Onneksi miulla oli takki ja huivi, alukselta löytyi vielä vilttejäkin lämmikkeeksi. Risteily maksaa 700 ruplaa ja kestää noin tunnin verran. Hinta tosin saattaa vaihdella järjestäjän ja reitin mukaan joten tuota hintaa ei kannata ihan kirjaimellisesti ottaa. Niin ja opiskelijat saa tietysti tästäkin huvista alennusta. :) Mie niin tykkään miu opiskelijakortista! Sain muuten alennusta kun mentiin Suomessa jumpalle, vaikka miulla oli mukana vaan venäläinen opiskelijakortti. Kai ne ajattelivat että kukaan ei oikeasti keksis huijata tuollaisella, tai sitten mie vaan olin niin suunnattoman vakuuttava tälläkin kertaa.

Risteilyllä ilta-auringossa

Huomenna olisi ohjelmassa lukemista, tiistain alkais uusi kurssi ja keskiviikkona olisi tentti. Niin kauniit ilmat on tänä viikonloppuna ollut että en ole malttanu kovin paljon tutustua projektien johtamiseen ja budjetointiin. Huomenna on päivä uusi, sitten opiskelen. Ja jos ehdin niin käyn niitä kenkiä katsomassa.



Neva

 Nyt poistun suosiolla peiton alle ja toivotan kaikille nykyisille ja tuleville äideille Hyvää Äitienpäivää!

Suihkulähde

Risteilyltä



Maisema merelle päin