Voihan vesirokko

Väriä pintaan

Tulikin vähän pitempi tauko kirjoittamisessa, koska kokeilin miltä tuntuu maata viikko paikallisessa infektiosairaalassa..

Olinkin pari päivää tuntenut viime viikolla että paleltaa mutta pistin sen sateen ja yleislämmityksen katkaisun piikkiin. Eihän miulla mikään tauti voi olla. Torstai-iltana kävin vielä kuntosalilla ja ihmettelin nukkumaan mennessä vilunväreitä ja päänsärkyä. Perjantai-aamuna olin niin innoissani kun sain vieraita Imatralta, että menin innosta soikeana juna-asemalle vastaan. Ehdittiin käydä etsimässä hotelli, syömässä ja Verikirkossa. Koska piti lähteä tunnille, sovittiin treffit muutaman tunnin päähän. Siihen miun urani kaupunkioppaana loppuikin, koska asuntolalle päästyäni bongasin ensimmäiset vesikellot ja arvasin samantien mikä tauti on kyseessä. Siinä ei muu auttanut kun alkaa järjestelemään lääkäriaikaa Euromed -klinikalle ja informoimaan kaikkia tarvittavia ihmisiä yliopistolla.

Sairaalahuoneen vessa

Koska mie satuin olemaan suunnattoman "vaarallinen" kaikkinen vesikellukoineni, piti miut sijoittaa sairaalaan koska muuten olisin varmasti aiheuttanut Euroopan laajuisen vesirokkoepidemian. En ehkä haluaisi olla aiheuttamassa sellaista tilannetta... Pietarissa on vanha infektiosairaala mihin suljetaan karanteeniin kaikki miun kaltaiset tartuttavat tapaukset, sekä hepatiittia, AIDS:ia ja tuberkuloosia sairastavat ihmiset. Onneksi nuo muut tautiset oli täysin eri osastolla, meillä oli ihan oma osasto. Botkinin sairaala
(Клиническая инфекционная больница имени С. П. Боткина) on rakennettu 1882, joten ei ole ihan uusimmasta päästä oleva laitos. Seinistä maali ja betoni lohkeili ynnä muuta mukavaa. Kieroutuneella tavalla olin kuitenkin onnellinen että pääsin tähän vanhaan sairaalaan, enkä hienoon steriilin valkoiseen laitokseen missä ensimmäisenä olisin saanut kulhollisen hedelmiä ja tabletin käteen jotta pääsen nettiin. Tosin perjantaina olin sairaalaan mennessä (ambulanssilla) niin väsynyt että ainut ajatus tabletista oli joku kuumetta alentava ja pääsäryn poistava versio, tietokoneen näplääminen oli viimeisenä mielessä.

Sairaalahuone

Luksuksena sain kaksi huonekaveria joilla oli auttava englanninkielen taito, joten lääkäritarkastuksessa sain onneksi apua. Lääkärin englanti rajoittui pariin sanaan joten ei muu auttanut kuin opetella ilmaisemaan itseäni venäjäksi, jos ei huonekavereiden taito riittänyt auttamiseen. Suurta ylpeyttä tunsin kun kolmantena päivänä selvisin itse lääkärintarkastuksesta. Söin kiltisti parhaimmillaan 14 tablettia päivässä ja siihen lääkeruiske kaupan päälle. Vasta viidentenä päivänä sain tietää mitä minuun piikitettiin, ihan perus antihistamiinia. Mielenkiintoista... Luksusta oli ehdottomasti mahdollisuus kävellä sairaalan "puistossa", koska sairaspäivät sattui olemaan todella aurinkoisia. Ihana ystävä Emilie tuli katsomaan minua lähes joka päivä (yksi päivä jäi väliin flunssan takia) ja toi kaikkea tarvittavaa. Vessapaperi ja juomavesi piti esimerkiksi hommata itse, eikä karanteenissa alueelta saanut poistua. Emilie ja Felix toi niitä jo ekana päivänä ja Emilie toi myöhemmin lisää täydennystä. Andreea olisi tullut useamminkin käymään mutta tajusi ettei ole vielä päässyt tätä ihanaa tautia lapsena testaamaan. 



Gourmee -illallinen

Suorastaan koomista oli vihreä maali jolla vesikellot peitettiin. Suunniteltu kuulemma varta vasten vesirokkoa varten ja kyllä se auttoikin. Väri oli tosin kaikille tuttu joten muutaman kertaa sai kysyjille myöntää että toden totta, on vesirokko. Itse olin niin onnellisessa asemassa että sain vain pari kelloa naamaa, vatsa ja selkä onkin sitten mukavia vihreitä läiskiä täynnä. Naapurihuoneen Maksimia katsoessa tuli jo sääli kun kaverilla ei tainnut olla yhtään valkoista kohtaa iholla. Hieman herättikin huomiota kun istuttiin etupihalla ottamassa aurinkoa, eikä Maksin kainostellu istua auringossa pelkissä boksereissa. Kaveri oli täysin vihreä ja asiaa eniten ihmettelevät pysähtyi tuijottamaan suu auki. Onneksi Maksimilla sattui olemaan niin loistava huumorintaju että tyytyi vaan vilkuttelemaan suu auki tuijottaville ihmisille. :D Kyllä tää väri kuulemma parissa viikossa häviää..


Sairaalassa ollessa huomasin miten hyvin vakuutusyhtiö ja Suomen lääkäripalvelu toimii, olin vasta siirretty sairaalaan kun jo ensimmäisen kerran suomalainen lääkäri soitti ja tarkisti voinnin. Kaiken kaikkiaan lääkäri soitti kolme kertaa ja varmisti vielä että olen päässyt sairaalasta kotiin, sekä antoi ohjeet jatkoon.

Viikon aikana tuli eteen niin paljon positiivia asioita että aja kuluksi kirjoitin niitä ylös etten vaan koskaan unohda. Tuli ihan kunnon lista mieleenpainuvimmista hetkistä ja asioista:
1. Kananugetti jonka ensimmäisenä iltana sain naapurisängyn Anjalta. Olin syönyt edellisen kerran aamupäivällä ja nälkä oli kamala.
2. Erikoinen sairaalaruoka. Heh, nälkä lähti mutta en ravintolassa tilaisi. Baba Vanja (vanha huonekaveri) lahjoitti leipänsä miulle etten vaan nälkään kuole ja että saisin pyöreämmät kasvot.
3. Ensimmäinen päivä ilman kuumetta ja näppylöitä oli mahtava.
4. Sunnuntaina aamuteen kanssa oli Marie keksejä, ikinä en olisi uskonut että ne voi maistua niin hyvälle. Baba Vanja ei kekseistä tykännyt, joten olo oli kuin pikku oravalla pähkinöitä hamstraamassa kun käärin keksit servetin sisään yöpöydälle odottamaan herkkuhetkeä.
5. En joutunut tiputukseen.
6. Huonekavereiden kärsivällisyys ja auttamisen halu kieliongelmien suhteen.
7. Venäjänkielen oppitunnit Anjan ja naapurihuoneen poikien (miesten) kanssa. Opin joitain uusia sanoja ja se kärsivällisyys mitä osoittivat oli suunnatonta. Asioiden toistaminen toisella tavalla jos ei ensimmäinen versio mennyt perille oli välillä tarpeen.
8. Etupihalla istuskellessa Vihreä ystävä haki Metro-lehden istuma-alustaksi etten kylmety. Kuulostaa pieneltä asialta mutta tuntui niin suunnattoman suurelta asialta. Viimeisinä päivinä sain jo käyttää naapurihuoneen pientä vilttiä joka miulle aina kipaistiin hakemaan.
9. Sireenin kukkien aukeaminen ja aurinko, sain jopa väriä naamaan. Kesän ensimmäinen perhonen tuli bongattua.
10. Löydettiin joku vanha grillipaikka ja suunniteltiin mielikuvitusgrillijuhlia naapureiden kanssa. Sovittiin kuka hakee saslik-lihat kaupasta jne. Hyvä sopia kun kukaan ei saa kauppaan lähteä. :D


Kotiovi viikon verran

11. Hyvän tahtoinen naureskelu miu venäjänkielen taidoille. Jos löydän syreenin kukan jossa on viisi terälehteä, voin kuulemma ehkä joskus oppia puhumaan venäjää.
12. Anja pääsi ensimmäisen meistä pois ja toi miulle ison Americanon ennen kuin lähti kotiin. Ihana yllätys! <3
13. Antamisen ilo! Pääsin pois torstaina ja joudin odottelemaan ambulanssia kaksi tuntia. Piti näet käydä vielä toisessa lääkärintarkastuksessa Euromed-klinikalla. Sain jo poistua alueelta joten kävin ostamassa kaupasta vähän suklaata ja tupakkaa jotka jätin huonekavereille ja naapurin nuorelle miehelle.
14. Keuhkokuvan mukaan miulla on puhtaat ja hyvät keuhkot.



Vankilasairaala

Tuota listaa voisin jatkaa vaikka miten paljon, niin paljon hyvää mahtui tuohon viikkoon sairaalassa. En voi sanoa vesirokon olleen mikään nautinto mutta tätä kokemusta en antaisi pois mistään hinnasta. Hoito oli loistavaa! Suurimman vaikutuksen teki venäläisten käytös tuossa tilanteessa, aivan mahtavia ihmisiä. Kotiin lähtiessä Baba Vanja antoi poskisuudelmia ja halasi kovasti, ehkä hänellekin jäi positiivinen kuva Suomesta ja suomalaisista tuon kuluneen viikon aikana. Näitä ihmisiä tulen kaipaamaan! <3

Kotiin tullessa oli ihan löytää kukka
pöydältä. Emilie :)



Sairaalan ruoankuljetusauto <3 "Buhanka"