Turismia ja jalkapalloa

On ilmoja pidellyt, siis ihan kunnon auringonpaistetta perjantaista lauantaihin. Torstaina oli kauhea räntäsade heti aamusta joten sain etsiä toppatakkia matkalaukusta, sen olin tietysti pakannu heti ekanan pohjimmaiseksi. Päätin nääs ettei noin karmea ilma saa olla tekosyynä jättää salitreeni väliin. Varsinkin kun miel teki mennä vatsajumpalle kun siellä on niin mahtava ohjaaja, kaveri tietää varmaan kaikkeista kauheimmat vatsalihasliikkeet mitä maa päällän kantaa. Siksi mie siitä niin kovasti tykkäänkin - vielä kun tehdään sen 5 minuuttia yli ajan kun kerran on aloitettu... :) Iltapäivällä sitten Felix tuli ovelle koputtamaan ja sanomaan että "Tuu, nyt mennään!" Jaa niin mihin? Hän nyt oli vaan päättänyt että myö mennään juoksemaan, se ettei miulla ole takkia, ei ole tekosyy joten jostain löyty yks ylimääräinen takki. Ei muuta kun kaivamaan lenkkareita ja paksumpia juoksuhousuja matkalaukusta. (Lähinnä salilla olen juossut joten päätin siksi pakata nuo kunnon juoksuvehkeet jo matkalaukkuun.) Illemmalla kaivelin sitten taas laukusta mekkoa, josko se olis kaverille käynyt teatteriin. En siis pakkaa loppuun ennen kuin tiistai-iltana, muuten saan kaivaa vähän väliä jotain tuolta laukusta.

Olin innosta pinkeänä ku perjantaina oppitunnit loppu ja pääsin viikonlopun viettoon auringonpaisteeseen. Varsinkin sen jälkeen kun olin ainut oppilas venäjän tunnilla ja sain 3 tuntia keskustella kahden kesken opettajan kanssa, lukea kaikki tekstit ja vastata jokaiseen kysymykseen jonka hän esitti, oli niin voittajafiilis että ei voi sanoin kuvailla. Parhaitenhan sitä noilla tunneilla oppii mut on se samalla suunnattoman raskasta olla yksityisopetuksessa.

Päätin siis tehdä kunnon kävelyretken ja katsella samalla maisemia. :) Mikä täällä on kulkiessa ku sää on mahtava ja pikkuhiljaa alkaa olla vähän vihreämpää. Oikeen houkuttelee ajatus lähteä piknikille puistoon tai jotain muuta yhtä kivaa.

Lauantaina menin heti aamusta   vatsajumpalle joka olikin vaihdettu joogaan. Hieman tunsin pettymystä mutta kivahan tuo joogakin oli. Tosin muiden venyessä ja paukkuessa kun kuminauhat, miu joustavuus ja liikkeiden sirous sekä sulavuus on lähinnä kumisaappaan luokkaa. Mut kyllä se hyvää teki! Paluumatkalla näin sitten kun harjoittelivat tolla vanhalla sotakalustolla Voitonpäivää varten. Toivottavasti tuo miu lisäämä video toimii, kuvan huono taso johtuu lähinnä kuvaajan ammattitaidottomuudesta ja innosta saada kaikki kiva yhteen kuvaan...

Iltapäivällä saatiin sitten ehkä maailman paras idea vuokrata polkupyörät ja lähteä katselemaan vähän uusia paikkoja. Kaikki oli alkuun ihan hyvin, ajeltiin kanaalin vartta merelle päin ja päätettiin että käydään rannalla kääntymässä. Ensinnäkin, täällä ei ole mahdollista ajaa kovinkaan monella pyörätiellä koska ihmisiä on niin paljon joten ainut vaihtoehto on ajaa ajotiellä autojen seassa. Toiseksi, autoilijat ei meitä tuntunu paljon kunnioittavan. Merelle olikin vähän pitempi matka ja loppujen lopuksi oltiin satama/teollisuusalueella. Ei siis mikään ihan perinteinen turistimesta. Huomaatte varmaan tuosta piikkilankakuvasta  että maisemat oli hieman erilaiset kun Nevskillä. Noh, jotta rannalle pääsisi niin pitää mennä tunnelin läpi meren ali.
Yksi meidän neljän hengen porukasta ei kuullut meidän epäilyksiä tunnelin turvallisuudesta polkupyörien kanssa saan sinne Andrea suhasti tunnelin pimeyteen, punaisella polkupyörällä, hiukset hulmuten rekkojen sekaan... Meillä meinas jo hätä tulla että nyt se on varmaan jo kuollut, muttei kauaa menny kun hän talutteli punaista polkupyörää takaisin. Oli kuulemma niin pelottava paikka ettei koskaan enää sinne. (Vaikka jäiki selfie ottamatta...) Takas tultiin suorinta tietä, Ylitsa Sadovajaa pitkin. Oli muuten aika mukavaa ajaa autojen seassa, varsinkin Moskovski Prospektin ja Sadovajan yhdistävässä liikenneympyrässä. Kuvitelkaa neljä pyöräilijää, valtava määrä autoja ja sekaan vielä pari raitiovaunua. En ole ikinä tuntenu olevani niin elossa kun perille päästessä, sen verran oli mielenkiintoinen kokemus mei pyöräretki. Seuraava retki on sitten ihan tavallinen ja turvallinen, eväät mukaan ja tutustumaan kaikessa rauhassa kaupunkiin. :)

Sunnuntaina iltapäivällä miulle tultiin tarjoamaan vielä ilmaiseksi lippua Zenitin jalkapallo-otteluun joten ei tullu mieleen kieltäytyä. Olin niin myyty kun näin kaikki turvallisuusjärjestelyt, ennen kuin päästiin ees lähelle areenaa niin mellakkapoliisi kaikkine suojapukuineen ja kypärineen ja muine suojineen, oli turvaamassa tilannetta ja sulkemassa tietä. Kuvassa nyt näkyy vaan muutama pelireissun aikana bongatuista mellakkapoliiseista. Muutaman kertaan sain näyttää käsilaukkuni ja antaa tehdä tarkastuksen käsikopelolla ennen kun pääsin katsomoon asti. Hyvä ottelu oli, Zenit voitti Arsenalin (ei SE Arsenal vaan joku paikallinen) 1-0. Ainut miinuspuoli oli vesisade joka kesti koko 90 min, menomatkan, tulomatkan ja vielä väliajan. Kotiin tullessa ensimmäinen ajatus oli kuuma suihku. On muuten kiva unohtaa toista kertaa pyyhe omaan huoneeseen saman viikon aikana, onneks naapuri oli huutomatkan etäisyydellä...